Niinuska ja Tiinuska reilaa; Burgas- Varna -Sofia
Maanantaina 2.9 oli vuorossa varsinaisen reissun ja junailun aloitus. Ninnun kanssa yöllä kommunikoitiin ja todettiin et mun on hyvä lähteä ysin bussilla Burgasista Varnaan. Ninnuhan siis oli edelleen siellä hääpaikassa Kavarnassa. Oltiin sovittu et nähään Varnassa ja matkustetaan sit yhessä sieltä Sofiaan. Mun bussilla meni reilu pari tuntia ja Ninnulla tunnin verran, ja sit oltiin Varnassa hämmästelemässä että mihin junaan täytyy hypätä.
Pientä hämmennystä aiheutti kun ei kukaan siellä Varnan asemalla osannu kertoa meille että tarvitaanko me paikkaliput meiän junaan vai ei. Kukaan ei oikeen puhunu englantia ja ne ohjaili meitä vaan tiskiltä toiselle.. :D päätettiin ottaa riski ja vaan hypätä junaan. Interrail ohjeessa mainitaan et joihinkin juniin tarvii paikkalipun, mut onneks toi ei ollu semmonen. Istuttiin vaan yhteen vaunuun jossa oli tilaa, konduktööri vilkas meiän lippuja ja matkustettiin iloisina 8,5 tuntia Sofiaan :) Matkalla oli paljon hienoja maisemia ja aikaa kerrata kuulumisia niin Ninnun kuin vieressä istuvan saksalaismiehenkin kanssa. Tosin se mies ei puhunu englantia ku muutaman sanan mut koitti silti kovasti kommunikoida :p
Meinattiin hypätä junasta pois yks asema liian aikasin mut tajuttiin kysyä ja jäätiin vielä junaan :D Asemalla pohdittiin mihin suuntaan lähetään ettimään hotellia, mut onneks tabletti ja puhelin avusti kartoilla ja löydettiin oikee paikka. Tai löydettiin ehkä puolen tunnin ettimisen jälkeen.. Hostelliin piti tulla sellasen pilkkopimeen sisäpihan kautta, ni käveltiin ekalla kerralla ohi. Sit kaivettiin taskulamppu et uskallettiin lähteä tutkimaan, ja siellähän se hostelli oli. Yllättävän siisti paikka verrattuna hintaan, 20 € yö kahelta! Illalla ei ihmeitä puuhailtu, seuraavana päivänä kun oli tiedossa päivä Sofiassa ja sen jälkeen 21 tuntia junalla matkustamista Kroatiaan.. :D
Päivän kohokohdat; Junan saksalaismies joka tarjosi punaviiniä ja keksejä ja yritti kovasti jutella vaikka ei osannut englantia. Keksejä syötiin, punaviini jätettiin väliin :p
Juna yllätti positiivisesti siisteydellään. Samoin hostelli!
Pientä hämmennystä aiheutti kun ei kukaan siellä Varnan asemalla osannu kertoa meille että tarvitaanko me paikkaliput meiän junaan vai ei. Kukaan ei oikeen puhunu englantia ja ne ohjaili meitä vaan tiskiltä toiselle.. :D päätettiin ottaa riski ja vaan hypätä junaan. Interrail ohjeessa mainitaan et joihinkin juniin tarvii paikkalipun, mut onneks toi ei ollu semmonen. Istuttiin vaan yhteen vaunuun jossa oli tilaa, konduktööri vilkas meiän lippuja ja matkustettiin iloisina 8,5 tuntia Sofiaan :) Matkalla oli paljon hienoja maisemia ja aikaa kerrata kuulumisia niin Ninnun kuin vieressä istuvan saksalaismiehenkin kanssa. Tosin se mies ei puhunu englantia ku muutaman sanan mut koitti silti kovasti kommunikoida :p
 |
| Asema matkan varrelta, menossa Varnastas Sofiaan. |
Meinattiin hypätä junasta pois yks asema liian aikasin mut tajuttiin kysyä ja jäätiin vielä junaan :D Asemalla pohdittiin mihin suuntaan lähetään ettimään hotellia, mut onneks tabletti ja puhelin avusti kartoilla ja löydettiin oikee paikka. Tai löydettiin ehkä puolen tunnin ettimisen jälkeen.. Hostelliin piti tulla sellasen pilkkopimeen sisäpihan kautta, ni käveltiin ekalla kerralla ohi. Sit kaivettiin taskulamppu et uskallettiin lähteä tutkimaan, ja siellähän se hostelli oli. Yllättävän siisti paikka verrattuna hintaan, 20 € yö kahelta! Illalla ei ihmeitä puuhailtu, seuraavana päivänä kun oli tiedossa päivä Sofiassa ja sen jälkeen 21 tuntia junalla matkustamista Kroatiaan.. :D
Päivän kohokohdat; Junan saksalaismies joka tarjosi punaviiniä ja keksejä ja yritti kovasti jutella vaikka ei osannut englantia. Keksejä syötiin, punaviini jätettiin väliin :p
Juna yllätti positiivisesti siisteydellään. Samoin hostelli!
Kommentit
Lähetä kommentti