Vihdoinkin! Kilpparinpoikasia :)

Viimesen viikon aikana on tapahtunut varmaan yhteensä enemmän ku koko muuna aikana täällä :D Lähdetään vaikka siitä, että viikko sitten perjantaina, 8.3, oltiin menossa avaamaan pesä nro 2 sillä se ei kuoriutunut. Silloin oli siis sen pesän päivä nro 62, ja yleensä poikaset kuoriutuu 50-60 päivän aikana. Kaikki noi tän kauden pesät on tosiaan siellä ykkösrannalla, missä hiekka on pehmeetä ja käveleminen hankalaa.. Meitä oli menossa Nava, Max, Piero, Marjut ja minä. Nava ja Max oli muutaman minuutin mun edellä, kun mä jäin kuvaamaan auringonnousua (oltiin muuten Maxin kanssa lähetty aamulla kylästä klo 5.15 pyörillä kohti rantaa.. että ne aikaset aamuherätykset kunniaan.. :D). Marjut ja Piero tuli sitten vähän mun jälkeen. 

Noi pesät on siellä rannalla noin 5,2 ja 5,3 km kohdalla, ja pesä 2 on lähempänä eli Nava ja Max meni eka sen luo. Sit ne lähti ihan varmuudeks tarkistamaan pesän nro 3, vaikka sillä oli vasta päivä 50 eikä odotettu sen suhteen mitään.. Mut se olikin kuoriutunut yöllä, ja siellä oli 12 poikasta rannalla jotka oli jääny sellaseen verkkoon kiinni! Yleensä näitä pesiä ei siis täällä mitenkään merkitä eikä etenkään verkoteta, et toi oli vähän säkää että paikallinen kaveri oli laittanu just ton pesän ympärille verkkoa. Oli hauska kun mä tosiaan kävelin sen verran noitten jäljessä, että Max ja Nava ehti nähä poikaset jonkin verran ennen mua, ja sit ne huito että tajuaisin että jotain on meneillään. Kummasti sitä siinä vaiheessa jakso vielä juosta loppumatkan pesälle vaikka oli jo ihan poikki koko rannan kävelystä :D

Auringonnousu, matkalla pesien luokse.

Tältä se näytti kun saavuttiin paikalle.. Onneks saatiin äkkiä poikaset pois verkosta ja ämpäriin turvaan.

Me oltiin kaikki tietysti ihan innoissamme niistä poikasista, kun eihän niitä yleensä tolleen näe, kun ne kuoriutuu yön aikana. Otettiin niistä mitat ja sit laitettiin ne hiekkapetiin ämpäriin, kun Marjut sano että näytetään ne vielä muille vapaaehtosille jotka oli aamulla muissa tehtävissä. Tehtiin siinä sitten vielä nopeesti se pesän avaus sille 2 pesälle, mutta ei löydetty sieltäkään munia, eli kävi sama kun sen ekan pesän kanssa.. Mut se ei siinä vaiheessa tuntunu niin suurelta jutulta, kun kuitenkin tiedettiin että se kolmas pesä oli kuoriutunut J Vietiin poikaset näytille about 1,5 km kohalle, ja kun kaikki oli paikalla vapautettiin ne ja ne kömpi uskomatonta vauhtia mereen ja jatkamaan matkaa..  Oli tosi ihana päästä näkemään ne, ja sanoinkin silloin että en vaan voi lopettaa hymyilyä.. J Vähän ne oli söpöjä <3

Poikasten vapautus, Marjut toimii vastuullisessa tehtävässä. Myös läheisen hotellin asukkaita tuli katsomaan vapautusta, joka selittää kuvassa näkyvän pikkupojan :P

Kohti merta!

Toi pesän kuoriutuminen tarkotti sitä, että kaks seuraavaa yötä me leiriydyttiin rannalle, ja ootettiin että jos pesässä on vielä poikasia jäljellä jotka tulee öiden aikana ulos. Ekaa yötä varten lähettiin kylästä viiden maissa, osa sivuvaunumopolla ja osa pyörillä (meitä oli siis 7 yhteensä leiriytymässä rannalle) ja meillä oli mukana tietysti kaikkien henk.koht.tavarat (makuupussit jos oli, vettä, vaihtovaatteet, lamppu jne) ja sitten muutama ylimääränen pieni peitto, sadeviitta, makuualusta ja sit tietysti illallinen, mikä ei ollu mikään kevyin kantaa.. :P Päästiin perille pikkasen seiskan jälkeen eli oli jo vähän pimeetä, nopeesti laitettiin makuualustat ja sadeviitat kasaan ja syötiin illallinen ja sit siinä rupateltiin ennen kun alotettiin vuorovalvominen. Pesää siis valvotaan koko yö vuoroissa ja toivotaan että poikasia vielä tulee. 

Ekana yönä otettiin puolen tunnin vuorot, mutta saatiin valita ollaanko yksin vai pareittain, ni mä olin Pieron kanssa eli valvottiin yhteensä tunti. Vuorot alotettiin kymmeneltä, ja meillä oli yhteensä kolme vuoroa yön aikana, vika vuoro meillä oli 6-7 välillä ja silloin sit rupes jo olemaan valosaa ja herätettiin muu porukka takasinlähtöä varten. Yön aikana ei tullut yhtään poikasta, mut oli melko mahtava kokemus syödä illallista rannalla, nukkua tähtitaivaan alla ja tietysti jännää kun odotti josko niitä poikasia näkis.. J

Aamuista maisemaa rannalta.

Aamulla tosiaan sit kamat kasaan ja takas alkupisteeseen, eli käveltiin tutulle aamupalapuulle ja syötiin siellä aamupala, ja sit hetki levättiin ja jatkettiin takasin kylään. Valvomisvuorot kun oli vähän katkonaiset niin ei tullu nukuttua mitenkään kauheen hyvin, joten koko porukka vaan lepäs loppuaamupäivän ja suuren osan iltapäivääkin.. Ja sit sama uudestaan, tosin nyt lähettiin vähän aikasemmin, 4 jälkeen jo, että ehittiin valosan aikana perille. Ja sama juttu taas, valvomisvuorot jne.. Tosin sovittiin tokalle yölle tunnin vuorot jotta kaikki saa nukkua vähän paremmin, joten valvottiin sitten Pieron kanssa 2 tuntia putkeen. Pesää ei kuitenkaan tarvi silleen ihan koko ajan tuijottaa joten ei oo mitenkään rankkaa hommaa, välillä vaan aina kurkkaa punasella lampulla onko mitään, ja istuttiin sen verran lähellä sitä et vaikka olikin pimeetä niin olis huomattu liike jos olis sellasta ollut. Mut ei mitään toisenakaan yönä :/ 

Sit sen toisen yön aamuna tehtiin sama pesän avaus, että nähtäis monta munaa on kuoriutunut ja jos on vielä kuoriutumattomia jne, ja taas kaivettiin kuoppaa siitä kohtaa missä munien ois pitänyt olla.. Se oli melko koomista, kun me kaivettiin ja kaivettiin, eikä löydetty millään niitä munia, ja sit se paikallinen kaveri joka kävelee toisen puolen rantaa tuli paikalle ja löysi munat melkein heti.. :D Munia löyty yhteensä n.110, joista näytti siltä että 84 kpl olis kuoriutunut, ja loput oli sitten joko kokonaan kehittymättömiä tai osittain kehittyneitä.

Jälkimmäisenä aamuna etittiin munia.. 

Munien laskemisen ja kuopan peittämisen jälkeen taas kamat kasaan ja jälleen kohti aamupalapuuta. Kahen rannalla nukutun yön ja aika rankan aamun jälkeen matkanteko oli melko hidasta :P Jossain vaiheessa sitä 5 kilsan matkaa tuntu, että se ranta ei lopu ikinä! Siinä on vielä pahinta se, että se on suoraa rantaa, eli koko matkan ajan näkee sen kukkulan mikä on meiän määränpää, mutta se ei tunnu vaan lähestyvän ollenkaan.. :D Mut kyllä me lopulta päästiin aamupalapuulle, saatiin taas aamupala (jonka siis tarkkailuvuoroon mennyt Marjut oli tuonut rannalle) ja levättiin hetki ennen kun palattiin takasin kylään.

Vaikka toi oli melko rankkaa, kaikkineen kävely pehmeellä hiekalla kaikkien varusteiden kanssa ja huonosti nukutut yöt, niin silti toi oli mun mielestä ehdottomasti yks parhaista kokemuksista täällä. Se oli kuitenkin eniten tähän itse projektiin liittyvää, kun sai olla mukana odottamassa pesän kuoriutumista ja sitten sen tarkistusta. Ja siis tietysti kokemuksena mahtavaa viettää yöt rannalla ja hyvällä porukalla se meni melko kivuttomasti kuitenkin. Eli sen suhteen mun projektin lopetusajankohta meni aika nappiin, että toi vika aamu rannalla oli sunnuntai, ja olin lähössä sit maanantaina Ko Ra:lle. Vikasta päivästä ja Ko Ra:sta enempi sitten seuraavassa postissa..