Yövalokuvausta ja muita hauskoja juttuja

Nico(las) eli meiän ranskalainen vapaaehtonen on kans valokuvaaja (ei kai ammatiltaan mutta melko pro harrastaja) ja myös Niki kuvaa paljon, niin käytiin yks ilta illallisen jälkeen Nicon, Nikin, Maxin, Helenan ja Elliotin kanssa kokeilemassa sellasta pitkän valotuksen kuvausta, jos se on oikea suomennos. Valokuvaajat voi korjata ;) Eli siis valokuvataan pimeässä, niin että asetetaan kamera ottamaan yhtä kuvaa esim. minuutin ajaksi. Jotta kuvassa sitten näkyy jotain, niin pitää käyttää jotain valoa, jolla piirtää ilmaan, maahan tai ihmisiin kuvioita tai kirjaimia, ja sit ne näkyy siinä kuvassa. Esim. voi kirjottaa oman nimensä ilmaan, tai ”maalata” ihmisen muotokuvan. Me alotettiin sillä että Niki koitti tehä musta enkelin :) Eli asetuin kameran eteen ja Niki piirsi mun takana mulle enkelin siivet ja vähän valotti mua niin että näyn sellasena hahmona kuvassa. Ja sit maalattiin ihmisiä ja kirjotettiin sanoja ilmaan ja maahan. Parhaimmillaan kuvattiin vissiin 4 minuuttia yhtä kuvaa, aika hurjaa! :D Mä oon joskus nähnyt tällasia kuvia, mut en oo tiennyt miten niitä otetaan, joten oli ihan tosi mahtavaa olla ite mukana tossa jutussa ja kokeilla sitä :)

Tässä yksi esimerkki. Kuva lainattu Nikiltä, alkuperäinen kuvaaja Nico.

Lauantaina 16.2 tehtiin vähän erilainen päivätyö; käytiin partioimassa myös viereisen saaren, Ko Ra:n, rannat. Eli aamulla täällä meiän omalla saarella tehtiin aamurutiinit, käveltiin rannat 1 ja 2 & 3, ja tehtiin aikainen tarkkailu kukkulalta (7.30 – 9.30) jonka jälkeen lähettiin pitkähäntäveneellä kohti Ko Ra:ta. Meitä oli silloin yhteensä 7, joten jakauduttiin kolmeen pariin ja käytiin läpi kolme eri rantaa. Ajettiin veneellä lähelle rantaa, hypättiin veneestä, käveltiin ranta läpi ja etittiin jälkiä ja sitten ooteltiin että vene tulee takasin, ja lähettiin uimaan sitä kohti ja kiivettiin kyytiin. Takastulomatkalla omalle saarelle vielä pysähdyttiin ja hypittiin pellehyppyjä veneestä (allekirjoittanut tosin ei hyppinyt, vaan söi sipsejä ja nauroi muiden kustannuksella :D). Oli ihan mahtavaa vaihtelua ja kaikki tykättiin tosi paljon. Harmi, ettei tätä tehdä täällä useammin. Viime kaudella projektilla oli vene käytössä kuukausmaksulla, mutta tänä vuonna ei enää koska hinta nousi niin paljon että siihen ei ollut enää varaa. Nyt joka matkasta joka tehdään veneellä pitää maksaa erikseen, ja projektilla on käytössä suhteellisen vähän rahaa mihinkään ns. ylimääräseen, joten näitä venematkoja ei tehdä kuin ihan silloin tällöin.

On muuten hassua, että nyt kun täällä on reilun kuukauden viettänyt, niin kaikki täällä tuntuu jo ihan normaalilta. Etenkin maisemat :D Välillä pitää oikein muistuttaa itseään katselemaan ympärilleen ja ihastelemaan (uudestaan) näkymiä, sillä onhan ne täällä ihan uskomattomia. Tuntuu että ne menee ihan hukkaan jos niitä ei ihastele, joten aina kun tulee uusia ihmisiä niin koitan kauheesti muistaa aina kehua maisemia ja kehottaa ihmisiä kattomaan ympärilleen :P Tosin ihan kuin olis pelkoa että ihmiset ei sitä tekis, kyllä uudet tulokkaat aina tajuaa :D Mutta kaikkeen siis tottuu, myös ”työskentelemään” paratiisisaarella :)

Maiseman lisäksi kuvassa on muutakin hauskaa, bongaatko?

Edelleen tää näky hivelee silmiä, 10 km melkein koskematonta hiekkarantaa..

Tarkkailukukkulalla on joskus mukana myös ylimääränen silmäpari, tiedä sitten millä tavalla se ilmottais kilpikonnan näkemisestä..? :)

  

Ja kilpparijuttuja, yhtenä aamuna muistaakseni n. 10 päivän tienoilla saatiin uutisia Nikiltä, että rannalla 1 oli ollut kilpparin jälkiä, mikä siis yleensä tarkottaa että ne on tehneet rannalle pesän ja munineet. Mutta Niki ei löytänyt pesää, joten siitä ei ollut varmuutta, ja Marjut meni sit seuraavana aamuna tarkistamaan myös, mutta siltikään ei löytynyt pesää tai munia. Eli tällä hetkellä ei oo varmuutta, onko munia vai ei, valitettavasti on todennäkösempää että ei oo. Mut se tapaus ratkeaa varmaan vasta sitten kun niiden ois aika kuoriutua, eli huhtikuun alussa.

Tällä hetkellähän täällä on se 4 pesää rannalla 1, ja ekan pesän kuoriutumista ootellaan tapahtuvaksi nyt ihan hetkenä minä hyvänsä. Yleensä nämä kilpparit kuoriutuu jossain 50 – 60 päivän päästä munimisesta, ja tänään on päivä nro 59. Se pesä on aika kaukana meistä, eli 8 kilometrin kohdalla. Yleensä se ranta 1 partioidaan meiän toimesta vaan 5 kilometriin asti, kun paikallinen kaveri tarkistaa loput 5 kilometriä. Paitsi nyt kun ootetaan uutisia joka päivä, niin me myös sit kävellään sinne 8 kilometrin kohdalla tarkistamaan pesä. Käytän me muotoa, vaikka ite oon kävellyt sen rannan tasan kerran tän kuukauden aikana :D Se on siis se ranta, jossa hiekka on pehmeää koko matkan, ja sinne osuu aurinko oikeestaan koko päivän, joten se on tosi rankkaa kävellä siellä. Niki hoitaa sen kävelyn joka aamu, ja nyt kun Niki lähti 18.2. niin Piero sitten puolestaan on ottanut siitä vastuun. Ilmotan sitten heti kun on uutisia kuoriutumisesta! :)