Kuala Lumpurista lennettiin 20.1. Phukettiin, ja sieltä jatkettiin matkaa samana päivänä bussilla Khuraburiin, jossa oltiin yksi yö. Yövyttiin Khuraburissa sen takia, että oltiin siellä niin myöhään, hieman 6 jälkeen illalla, ja Koh Phra Thongille ei saa kyytiä enää 16.30 jälkeen, sillä matka kestää noin puolitoista tuntia pitkähäntäveneellä, ja kuuden jälkeen alkaa hämärtää. Khuraburi ja majoitus Boon Piayssa olikin mulle tuttua, ja itse kylässähän ei juuri mitään ole joten illalla vain pyörähdettiin pienillä katuruokamarkkinoilla, 7/11 kioskilla ja syömässä pienessä kadunvarsiravintolassa.
Koh Phra Thongille (jatkossa KPT) ei mene mitään yleistä lauttaa, vaan kyyti pitää sopia erikseen, ja oli pieni jännitymomentti kuinka päästään saarelle. Olin ollut yhteydessä mun tuttuun kahden vuoden takaa, Lory:n, jolla silloin oli resortti viereisellä Koh Ra saarella, mutta joka nykyään piti pientä resorttia KPT:lla ja joka oli luvannut järjestää meidät saarelle. Boon Piayn omistaja vei meidät "satamaan" ja kertoi että "10.30 tulee joku joka vie teidät saarelle". Meille taas Lory oli kertonut, että tuona päivänä kulkee joku lautta kello 11 ja omistaja vie meidät sinne. Kello oli 10.20 ja olin aina ennen mennyt eri satamasta saarelle, eikä ketään näkynyt missään eikä tuo poukama tosiaankaan näyttänyt siltä että sieltä mikään lautta lähtisi :D Oltiin ihan varmoja että ollaan väärässä paikassa, mutta vartin hämmästelyn jälkeen paikalle ajoi auto josta kolme paikallista lappasi ruokatarvikkeita yhden pitkähäntäveneen kyytiin ja kun kaikki tavarat oli kyydissä kysyi meiltä ollaanko menossa johonkin resotttiin. Yes! Ja niin päästiin lopulta ruokakyydin mukana perille :)
 |
| Satama.. :D |
Saari on uskomattoman kaunis ja lähes autio, hiekkarantaa on yhteensä 15 kilometrin verran ja resortteja tällä hetkellä viisi. Turisteja tuntui olevan vähän enemmän kuin kaksi vuotta sitten, muta tämä tarkoittaa siis että rannalla saattoi nähdä jonkun toisenkin ottamassa aurinkoa tai uimassa, ja kun käytiin snorklaamassa oli siellä 6 muutakin ihmistä :D Heti ekana päivänä käytiin katsomassa mulle tuttu kilppareiden tarkkailupaikka hornbill kukkulalla ja kierreltiin rannalla jotta Nuutti näki mitä on luvassa seuraavalle viikolle. Siis aurinkoa, uimista, rantatuoleja ja riippumattoja :) Ihanaa että tällaisia pieniä, kauniita ja rauhallisia paikkoja vielä on olemassa, ja erityisesti tuo paikka on mahtava! Siellä pääsee kunnolla rentoutumaan mutta kaikki tarvittavat elementit (katto pään päälle, ruokaa ja pieniä aktiviteetteja) löytyy.
 |
| Tästä eteenpäin 10 kilometriä autiota hiekkarantaa. Mahtuu sekaan. |
 |
| Verestin muistoja tarkkailaupaikalle kiipeämiseen ja Nuuttikin suoriutui hienosti! |
 |
| Näitä veijareita näkyi paljon päivittäin, aina nauttimassa auringosta. Yhden käärmeenkin näin, tosin melko kaukaa onneksi. |
Oltiin kaikkiaan saarella 8 päivää, ihanan rennot ja aurinkoiset 8 päivää :) Saarella tuntuu myös aina olevan täydellinen keli ;) Majoituttiin bungalowiin, jossa meillä oli sänky hyttysverkon alla ja oma kylpyhuone kylmällä suihkulla ja peilintaus täynnä minimuurahaisia, mutta ei niistä tuolla sen enempää välittänyt. Tosin ne ruskeat inhat hämähäkit huusin Nuutin aina tuhoamaan kun sattui näkymään.. Bungalowit on tuolla katonreunasta avonaisia, joten meilläkin oli päivittäisinä vieraina gekkoja ja muita pikkuliskoja ja joskus saatiin nauttia jopa kookoskuoriaisten seurasta :D Saatiin majoitus tosi edullisesti (800 baht/20€/yö) kun tunsin Loryn entuudestaan, mikä oli tosi kiva juttu. Hauskaa oli myös, että resortin kanssa samoissa tiloissa toimivassa sukelluskoulussa, Blue Gurussa, työskenteli Nikki, jonka tunsin kilppariprojektin kautta!
 |
| Meidän koti. Saatiin perhemalli, jossa olisi ollut myös toinen erillinen huone, joka tosin meiltä jäi kokonaan käyttämättä. |
Aamuisin heräiltiin 8-9 aikaan ja syötiin rauhassa aamupalaa resortin ravintolassa, ja sen jälkeen yleensä suunnattiin joko kävelylle rannalle, aurinkotuoleihin tai riippumattoihin lukemaan, uimaan tai snorklaamaan. Ja lounaan jälkeen toistettiin samat kujeet :D Aurinko laski tuolla puoli 7 maissa jolloin vuorossa oli suihku ja illallinen, ja melkein joka ilta saatiin seuraa Nikkistä ja hänen poikaystävästään Charithista. Nyt mä olen jo oppinut oluen juonnin jalon taidon (ehkä) ja tavaksi tuli nauttia yksi Leo-olut iltaisin. Ruoka tuolla oli perushyvää, kummallista kyllä jouduttiin vaan pyytämään erikseen mausteisia annoksia tai lisäämään itse chiliä ruokaan :D parina iltana oli grillattua kalaa, ja se oli ihan superhyvää! Illallinen olikin usein päivän kohokohta ruuan ja seurustelun merkeissä, ja usein meitä oli samassa pöydässä muitakin reissaajia ja päästiin vaihtamaan tarinoita.
 |
| Pannaria aamupalaksi :P |
 |
| Vapaaehtoisprojektin järjestämä lastenpäivä. Lapset askarteli hiekkaan kilpikonnia ja projektin vetäjä opastaa kuvassa miten kilpikonnat liikkuu hiekalla. |
Tehtiin yksi ohjeistettu päiväretki viereisellä Koh Ra saarelle, jossa siis oli Loryn pitämä reosrtti vielä silloin kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen resortti jouduttiin sulkemaan kun koko saari haluttiin luonnonsuojelualueeksi, joten Lory osti pienen reseptin KPT:lta. Koh Ra:lta on tänä vuonna löydetty muutama kilpikonnan pesä, joten projektin vapaaehtoiset aina silloin tällöin käyvät siellä tarkistamassa rannat, ja niin tehtiin nytkin kun me oltiin mukana. Mutta ei löytynyt uusia pesiä.. Projekti on muutenkin hieman erilainen kuin aiemmin, esimerkiksi vapaaehtoisia on ollut kuulemma paljon vähemmän. Minun aikana meitä taisi olla parhaillaan 11, nyt oli muutama päivä ettei ollut kuin projektinvetäjä yksin. Huomasinkin tilaisuuden tulleen ja keplottelin itseni kävelemään yhtenä aamuna rannat 2&3 pesien etsinnän merkeissä, ja kiskoin Nuutinkin ylös puoli 7 jakamaan sitä riemua mun kanssa :D Ja ei, ei pesiä, tietenkään. Mutta päivän hyvä työ tuli tehtyä ja oli mukava virkistää muistoja :)
 |
| Aamukävellyllä nähtiin isoja rapuja. Tänä oli bongannut verkossa kalan, ja puolusti saalistaan :D |
 |
| Istuttiin iltaisin aurinko tuoleilla ja ihailtiin auringonlaskua.. Paljon paremmaksi ei elämä voi siitä muuttua, eihän? :) |
Vaikka 8 päivää lähes täydellistä tekemättömyyttä tuntuukin ihan riittävältä määrältä, oli saarelta haikea jälleen lähteä. Mutta onneksi tuonne pääsee takaisin! Nikki ja Lory saattoivat meidät pitkähäntäveneeseen ja hurautettiin Khuraburiin ja sieltä edelleen bussilla kohti Phuketin lentokenttää, määränpäänä Chiang Mai. Saatiin Nikkiltä hyvä vinkki jäädä bussista pois lentokentälle vievän tien vieressä, ja siitä juostiin vilkkaan tien yli ja jatkettiin loput 3 kilometriä tuktukilla, hauskaa :D Muutenkin tuona päivänä kaikki aikataulut meni ihan nappiin ja kaikki sujui hienosti ja illalla oltiin tyytyväisinä Chiang Main hotellissa valkoisten lakanoiden välissä. Ainoa miinusmerkki tuohon päivään oli, että pitkään pelätty hetki koitti; myös minä hukkasin mun garminin aktiivisuusrannekkeen :( Nuuttihan oli hukannut omansa jo alkumatkasta. Mulla oli ranneke vielä veneessä, mutta huomattiin Khuraburin bussiasemalla sen kadonneen. Heihei Garmin, toivottavasti joku löytää sut ja pääset vielä käyttöön!
Kommentit
Lähetä kommentti