Yöbussilla matkustusta, Phuket - Bangkok

Matkustaminen aiheuttaa toisinaan monia hämmennyksen hetkiä. Kun tuli aika hypätä bussiin niin kirmasin ohjeiden mukaan hyvissä ajoin laiturille nro 27, vain todetakseni että siinä on ihan eri näkönen bussi ku ois voinu olettaa :D Tovin siinä pyörittyäni joku henkilökunnan jäsen sitten huikkas mut toiselle puolelle lipun leimaukseen ja ihan toiseen suuntaan ja bussiin :P Nooh, anyway, varmistettuani että rinkka pääsi kyytiin ja kyseinen bussi todellakin menee Bangkokiin etin oman paikkani, tai siinäkin kyllä bussissa ollut ..konduktööri? auttoi. Vaikutti lupaavalta, penkki oli iso, välimatkaa oli reilusti eteen ja taakse, viltti odotti jo valmiina ja matkan alkaessa samainen konduktööri jakoi vettä, mehua ja muuta pientä evästä matkaa varten :P

Tyhjä penkki nyt ei kauheesti kerro, mutta tältä siellä bussissa kuitenkin näytti :P

Bussi lähti matkaan klo 18.20 ja varmaan seiskan maissa valot sammui ja suurin osa ihmisistä alko nukkumaan. Mua ei väsyttänyt yhtään, joten siinä sitten kattelin maisemia ja kuuntelin musaa, ja sit huomasin että telkkari joka oli itse asiassa tosi lähellä mua meni päälle ja siellä rupes pyörimään joku leffa. Kauheita odotuksia ei leffan suhteen ehtinyt muodostua, se oli sellanen ”jännityselokuva” ihmisistä jotka jäi tsunamissa jumiin kauppaan ja sit siellä pyöri hait syömässä niitä. Mut loppu hyvin kaikki hyvin eikä se onneksi kestänyt kun reilun tunnin, koska pakkohan se oli kattoa loppuun asti kun oli alottanut :D Sit keskityin lähinnä musiikin kuunteluun, ja jossain vaiheessa taisin torkahtaakin kun heräsin kun pysähdyttiin syömään pikkasen ennen puoltayötä.

Viime reissulta ei jäänyt kauheen hyvää muistoa siitä keskellä yötä heräämisesta ja syömisesta, mutta päätin kuitenkin suunnata ainakin jalottelemaan. Hetken pyörittyäni huomasin että meiän bussin konduktööri viittoo mulle että menisin syömään, ja aattelin sitten että voinhan mä käydä kattomassa miltä siellä näyttää. Nyt kahden kokemuksen perusteella sanoisin, että näiden yöbussien ruokailut menee niin että pyöreisiin pöytiin ohjataan ihmisiä niin paljon kun mahtuu, ja sit pöydän keskelle katetaan paikallisia ruokia jotka sitten jaetaan tai kukin ottaa mitä tahtoo. Ekalla kerralla tosiaan Bangkok – Kuraburi reitillä oli tarjolla vetistä riisiä ja kummallisia kalakastikkeita, mut nyt oli jo parempi; kunnon riisiä, paljon kasviksia, kanaa, possua ja currykastikkeita. Oli jopa aika hyvää J Ja olin varmaan ainoa turisti koko bussissa, mikä on ehkä vähän outoa, mutta siellä istuin paikallisten kanssa ja ne oli kauheen ystävällisiä. Mun vieressä istu sellanen vanhempi mies, ja se aina tarjos mulle kaikkea mitä itekkin otti ja koitti näyttää että hyvää on :D

Koska kuva tyhjästä penkistä on ainoa yömatkustukseen liittyvä kuva, saatte pari maisemakuvaa ihan huvin vuoksi :)

Koh Yao Noi

Ruokailun jälkeen matka jatku taas, ja koitin nukkuakin mutta jostain syystä ei oikeen nukuttanut. Torkuin kuitenkin osan matkaa, ja sitten puol kuuden maissa syttyi valot eli lähestyttiin Bangkokin bussiasemaa. Bussin pysähtyessä katoin että miten ihmeessä siihen oviaukkoon tuppaa heti ihmisiä ulkopuolelta, kun ite tulin ulos bussista niin selvis että ne oli taksikuskeja jotka koitti houkutella ihmisiä kyytiin. Multakin kävi ainakin 3 kysymässä mihin meen ja yritti tarjota kyytiä, eikä ne meinannu ymmärtää millään että aioin jäädä asemalle vähäks aikaa. Niistä eroon päästyäni hipsin asemalle sisään, ostin vähän evästä ja avasin koneen ja kirjottelin blogijuttuja J Siinä meni muutama tunti kivasti ja sitten suuntasin taksiin ja kohti kaaosmaista keskustaa..