Rock climbing baby!

Pari päivää meni melko rauhakseen eli tiistai ja keskiviikko, lähinnä Linn:n kanssa rannalla hengailua ja sitten iltasin käytiin syömässä. Keskiviikkona oltiin menossa rannalle syömään sellaseen pieneen paikalliseen ravintolaan, jälleen Dannyn opastamana, meitä oli minä, Max, Linn, uusi tuttavuus Frances englannista ja Danny ja hänen kaveri. Matkalla törmättiin kahteen meiän hotellilla asuvaan jenkkipoikaan, jotka sitten liitty meiän seuraan. Kävi ilmi, että jenkkipojat, Ken ja Matt, on kiipeilijöitä, ja sovittiin et mennään seuraavana päivänä heidän kanssa kiipeilemään. Tuolla saarella on tosi paljon paikkoja jossa kiivetä (kalliokiipeilyä) ja siitä syystä tosi paljon myös kiipeilijöitä.

Torstaina sitten herättiin seiskan maissa, syötiin aamupala ja suunnattiin lähimpään pieneen satamaan ettimään venettä jolla päästä parhaille kiipeilypaikoille. Matkassa oli mun lisäks Max, Frances ja tietysti Ken ja Matt. Samalla kun Matt etsi venettä, me muut käytiin hakemassa vuokravälineet eli kengät, köysi ja valjaat. Matt löysi veneen ja kuskin, ostettiin lounasta mukaan paikallisesta pienestä ruokakioskista ja suunnattiin merelle. Ihan mielettömiä maisemia taas matkalla, ja kun saavuttiin n.20 minsan päästä kiipeilypaikalle, ei se hävinnyt yhtään muulle maisemalla. Sinne piti kiivetä veneestä tikapuita pitkin, ja sinne oli rakennettu iso lautatasanne, josta lähti sitten kallio jota kiivetä. Aika hurjaa.. :P

Tästä se lähtee! Max, Frances, Ken ja Matt

Mä olin eka sanonut, että mä en kiipeä, et lähen vaan mukaan. Mä luulin että Max ja Frances osaa kans kiivetä, niin en halunnut olla ns.taakkana, mut huomasin sit et ei nekään osaa vaan niitäkin pitää opettaa, niin sit aattelin et mäkin voin kokeilla kun meille kävi samankokoset välineet Francesin kanssa (en siis ollut ottanut omia kamoja kun aattelin etten kiipeä). Matt ja Ken näytti miten homma toimii ja autto meitä alkuun ennen ku alotti oman kiipeämisen. Me kiivettiin about maksimissaan 10 metrin korkeuteen, kun ne kiipes viereistä reittiä parhaimmillaan 35 metriin.. :D Niitten kiipeämistä oli kiva kattoa, kun molemmat on harrastaneet sitä useamman vuoden ja on siinä hyviä. Ja oli hauska seurata, miten ne pelas yhteen, kun toisen tarvii aina varmistaa köysi kun toinen kiipeää, ni kommunikaatio on tosi tärkeetä. 

Ken viemässä meiän köyttä ankkuriin.

Mua meinas vähän jännittää kun rupesin laittamaan kamoja päälle, mut Ken oli mun parina ja varmisti et kaikki on ok ja varmisti mun köyttä, ni oli sen suhteen helppo luottaa kun ties että se ainakin osaa hommansa :D Ja vitsi, se kiipeily oli ihan mahtavaa! Me mentiin reittiä, joka oli melko helppo mut ei varsinaisesti alottelijoille suunniteltu, mutta pärjättiin kaikki tosi hyvin. Paras osuus mun mielestä oli kuitenkin alastulo. Vaikka en ollu mitenkään kauheen korkeella (ehkä 6-7 metriä?) ni tuntu että olis, kun sieltä näki maisemat mielettömän hyvin koska se lava mistä lähettiin kiipeemään oli jo varmaan 10 metriä merenpinnasta. Mä vaan päästin irti seinästä ja luotin köyteen ja Ken päästi köyttä pikkuhiljaa niin että laskeuduin alas sieltä kalliolta silleen että vähän pomputin jaloilla itteäni irti seinästä. Ihan mieletöntä!!

Ja kiipeää..

Välillä ehti vähän kurkkia alaskin :)

Ja se alastulo, wau!

Muut alotteli jo lounasta kun mä olin vielä vähän vaiheessa sen suhteen.. :P

Syötiin sit lounasta siellä lavalla ja käytiin uimassa, ja sit oli hyvin aikaa vielä toisiin yrityksiin. Oltiin siellä siis koko päivä, et aamulla kello oli varmaan jotain 9 kun saavuttiin, ja vene haki meiät neljältä.  Onnistuneen päivän resepti on siis hyvä seura ja kalliokiipeily.. :) Musta vähän tuntuu, että sit kun palaan takasin niin taidan lähteä kokeilemaan josko tää puuha olis yhtä hauskaa myös kotisuomessa.. :)

Joukko väsyneitä, mutta sitäkin onnellisempi kiipeilijöitä :) Minä, Max, Ken, Matt ja Frances

Illalla käytiin vielä siellä italialaisessa pizzeriassa syömässä samalla porukalla, ja ei tarvinnut taaskaan kauheesti unta ootella illalla kun oli sen verran poikki :D Yks parhaista päivistä tällä reissulla!